Löysin itsestäni eilen uuden ominaisuuden. -mietiskelijän ja pohtijan. Tämä sairastuminen on herättänyt itsessäni outoja kysymyksiä, kuten millainen minä olen, kun olen täysin terve, olenko koskaan ollut täysin terve ja mitkä ajatukset kuuluu tähän sairauteen ja mitkä kuuluvat minulle itselleni? En vain halua hyväksyä sitä, että sairastuneet ajatukset, mietteet ja suhtautumistapa asioihin kuuluisivat minulle itselleni, kun ne mielestäni kuuluvat sille masennukselle. Ovatko kaikki pessimistiset ja negatiiviset ajatuksen masennuksen ajatuksia vai onko joukossa myös minun omiani, koska eihän kukaan aina voi ajatella asioista vain negatiivisesti tai positiivisesti. Masennus on kuin musta mörkö, joka asuu päässäni.

Nyt on toki hyviä päiviä ollutkin ja musta mörköni on jonkin verran haalistunut, mutta silti se sieltä vielä ajottain kummittelee hetkellisesti ja vaikuttaa asioihin suhtautumiseeni. Kaikessa uudessa näen hirveästi työtä ja vaivaa ja lopussa epäonnistumisen. Niinkuin esimerkiksi Viherpihalehden pensaissa ja kukkasissa. Olis kyllä ollut kivan näkösiä kukkia ja pensaita, mutta työ on valtava ja nehän kuolee kumminkin, kun en saa niitä hoidettua. Eihän se asia niinkään ole, jos oikeasti olisin kunnossa. Olisin jo tilannut muutaman uuden kasvin ja malttamattomana odottanut pakettia, että milloin se tulee ja milloin se maa sulaa, että sinne voisin jotain istuttaa. No nyt näin. Katsotaan milloin alan nähdä elämäni asioissa positiivisiakin puolia.